Reijo löytöretkeili Äänekoskella

"Jätin Äänekosken taakseni, kun lähdin vuonna 1976 Savonlinnaan opiskelemaan. Suunnitelmissa oli elää loppuelämä siellä missä on himpun verran enemmän neonvaloja. Työskentelin mainosalalla, kirjoitin romaaneja, tv- ja näytelmäkäsikirjoituksia sekä pakinoita. Opiskelin joutessani kauppatieteen maisteriksi. Opetin liiketaloutta ammattikorkeakoulussa. Minusta tuli renesanssi-ihminen, joka tekee kaikenlaista.

Nyt yli neljänkymmenen vuoden jälkeen teen paluuta Äänekoskelle. On kuitenkin pakko myöntää, että Äänekoski on minulle näin monen vuoden jälkeen uusi tuttavuus. En ole tehnyt tämän uuden Äänekosken kanssa vielä edes sinunkauppoja. Niin paljon on kaupunki muuttunut. Korona-baaria ei enää ole. Juicekaan ei tule enää keikalle Holvihalliin.

Olen tavallaan löytöretkellä täällä. Somettelen enimmäkseen arkisia asioita. Uskonlapsekkaasti, että harmaata vasten pienetkin väripläjäykset erottuvat kirkkaammin. Käyn ehkä joskus kulttuuri- ja urheilutapahtumissa. Hakuedun ihmisten pariin. Ehkä löydän peräti uuden harrastuksen. Se on varmaa, että rautakaupassa ja kaatopaikalla käyn usein, sillä isän syntymätorpan never-ending remontti Pyhäjärven rannalla Hannuksessa ajattaa vaimoani ja minua peräkärryn kanssa paikkaan jos toiseenkin." -Toukokuussa 2019

Kun tulin valituksi yhdeksi #hiddenaanekoski -lähettilääksi, olin iloisesti yllättynyt. Tarkoitus oli kertoa paluumuuttajan tarinaa siitä, mitä kotiseutu ihmiselle merkitsee ja antaa – vielä vanhoillakin päivillä. 

Pääsin mukaan joukkoon, joka löi ällikällä seniorin. Muut lähettiläät olivat täynnä virtaa ja ideoita, joita he ryhtyivät oitis myös toteuttamaan. Opin heiltä Äänekoskesta paljon sellaista, mitä en tiennyt olevan olemassakaan. Asenne oli kohdallaan niin toimeksiantajalla kuin lähettiläilläkin. 

Samaan aikaan oma osuuteni typistyi ja typistyi, kun kävi selväksi, ettei suunniteltu paluumuutto Äänekoskelle sujukaan suunnitelmien mukaan. Syy ei ollut Äänekosken eikä edes minun, vaan olosuhteiden. Tein lähettiläsaikanani sentään joitain kulttuuripläjäyksiä ja piilotin lahjakasseja. Hauskaa oli, mutta myös huono omatunto.

Nyt on vanhan ketun aika päästää irti ja vetäytyä miettimään, millä ilveellä muutto Äänekoskelle voisi toteutua. Ehkä palaan sitten taas lähettilääksi. Mutta nyt het voa uutta lähettilästä kehiin!

Parhain terveisin Reijo

Kiitos Reijolle, kun olit mukana #hiddenaanekoski -porukassamme!