Linturetkelle ja lintutorneihin - bongaa kevään muuttajat

Kevät etenee ja linnut palaavat talvehtimisalueilta. Aamut ovat täynnä uusia ääniä hiljaisen talven jälkeen. Ensimmäiset saapujat kerääntyvät usein veden äärelle ja ensiksi lumesta vapautuville paikoille, josta niiden on mahdollista löytää ravintoa. Sinne kannattaa myös linnuista kiinnostuneiden ihmisten suunnata kevään etenemistä seuraamaan.

Kiikarit mukaan ja luontoon

Äänekoskella on helposti saavutettavia kohteita, joihin kannattaa suunnata kiikareiden kanssa. Ihan taajaman keskellä on läpi talven sulana pysyvä vesireitti Keiteleestä Äänejärven kautta Kuhnamoon. Kävely- tai pyöräilyretken voi aloittaa Mustaniemen satamasta. Rantaa seuraavan kevyen liikenteen väylältä näkee hyvin vesialueelle ja sitä voi edetä Häränvirran sillalle poiketen hautausmaan alapuolelta Rantapuistoon.

Hiljenny kuuntelemaan lintujen laulua

Kulkiessa voi kuulostella rannan lahopuupuiston metsikön lintuja, joista peippo on runsaslukuisin ja aktiivinen laulaja. Vesialueelta näin alkukeväästä voi havaita tavallisimmin mm. laulujoutsenia, telkkiä ja sinisorsia. Jään reunalla voi lepäillä kala- ja naurulokkeja sekä veden ääreltä ruokaa etsiviä västäräkkejä.

Retkeä voi jatkaa rantaa pitkin sillan alta Taidemuseon alapuolelta kohti Piilolanniemen kärkeä, jonka edustalla veden virtaus pitää Kuhnamoa sulana. Aiemmin havaittujen vesi- ja lokkilintujen lisäksi pinnalistalle voi ruksia jään reunalla kököttäviä töyhtöhyyppiä sekä hyvällä tuurilla paikallisen erikoisuuksia, meriharakoita. Merellisestä nimestään huolimatta ne ovat jo vuosikymmeniä sitten asettuneet pesimään tehdasalueelle ja sittemmin levittäytyneet lähialueen avoimille rannoille. Meriharakka on variksen kokoluokkaa oleva mustavalkoinen ja porkkanan värisellä nokalla varustettu kahlaajalintu, joten se on helppo tunnistaa.

Piilolanniemessä kannattaa pitää myös korvansa auki, sillä siellä on hyvä mahdollisuus kuulla kauniiden musta-valko-kelta-puna -kirjavien tiklien laulua. Ti-ki-lit, ti-ki-lit on lajin helposti tunnistettava kutsuääni, josta lintu on nimensäkin saanut. Myös harvalukuinen pikkutikka viihtyy Piilolanniemen vanhoissa lehtipuissa, joissa se kiikittää ja rummuttaa kiihkeästi reviirillään.

Kosken kohinaa, sulapaikkoja ja peltoaukeita

Mikäli haluaa mennä vähän kauemmas taajamasta ensimmäisiä sulapaikkoja tarkastelemaan, niin Kapeenkoski ja Naarakoski ovat hyviä retkikohteita. Molemmissa on laavu sekä tulentekopaikka, jossa voi nuotion äärellä nauttia retkieväitä ja linnunlaulua kosken kohinan säestyksellä.

Sulan veden äären lisäksi muuttolintuja alkaa kerääntymään laajoille peltoaukeille, joille muodostuvat ensimmäiset lumettomat pälvet. Pulmuset, töyhtöhyypät ja kiurut ovat ensimmäisiä tulijoita. Kevään edetessä ja lumen sulaessa pois niille seuraa tekevät isokuovit ja rastaat sekä hanhet.

Hanhista tämän seudun pelloilla tavallisimpia ovat metsähanhet, jotka pysähtyvät odottelemaan pohjoisempien pesimäalueiden vapautumista lumen alta. Lumen alta paljastuvaa ruohoa laiduntavien hanhien joukossa voi nähdä myös Pohjoisen Jäämeren rannan tundralle suuntaavia valkoposki- ja tundrahanhia.

Tunnettuja peltoretkikohteita ovat Äänekosken ja Suolahden taajamien väliin jäävä Paatela sekä Liimattalan, Koivistonkylän, Honkolan ja Hietaman laajat peltoaukeat. Kaikilla näillä on mahdollista tarkkailla lintuja tieltä käsin lintuja häiritsemättä. Pitkän muuttomatkan rasittamille linnuille onkin syytä antaa ruokailu- ja lepäämisrauha.

Sulavat jäät houkuttavat monimuotoisia lintulajistoja

Rehevien ja matalien järvien jäät alkavat sulaa huhtikuun loppupuolella. Jään suojissa talvehtinut vesieliöstö aktivoituu ja linnut suuntaavat runsaan ravintotarjonnan perässä niiden äärelle. Nämä järvet ovatkin lintulajistoltaan monimuotoisimpia ja muutenkin luonnon kannalta erityisiä elinympäristöjä. Tavallisempien sorsalintujen joukkoon tulee reheviin lintujärviin erikoistuneita lajeja kuten tukka- ja punasotka sekä mustakurkku-uikku. Lokkilinnuista tummapäiset nauru- ja pikkulokki ovat tyypillisiä rehevien järvien hetteiköillä pesiviä lajeja.

Suositut lintutornit

Suosituille paikoille on rakennettu lintutorneja retkeilyä ohjaamaan ja lintujen katselua helpottamaan. Äänekoskella on lintuharrastajien suosiossa kolme tornia: Äänemäen maisematorni sekä Sumiaisten kahden lintujärven tornit Kalajärven ja Pyhäjärven rannoilla.

Äänemäen torni on selkeästi muuttavien lintujen seuraamiseen parhaiten soveltuva. Näkymät avautuvat pohjoiseen päin, joten etenkin syksyllä on mahdollista nähdä suuria kurki- ja hanhiparvia sekä petolintuja matkaamassa kohti etelää. Tornista näkee selkeällä säällä todella kauas: todistettavasti kaukoputkella on nähty kurkiparvia, jotka ovat menneet lännessä Saarijärven kaupungin yläpuolella, etäisyyttä 30 kilometriä!

Kalajärven tornille on opastus Sumiaisista Hytölään päin menevän tien varresta. Kalajärvi on rehevä, osittain peltojen ympäröimä pikkujärvi, jolla pesii monipuolinen linnusto. Järven itärannan tornilta voi havaita etenkin keväällä runsaasti vesilintuja. Rannan ruovikoissa asustelee mm. kaulushaikara, jonka sumusireenimäistä soidinpuhaltelua kuulee usein tornilla vieraillessa. Ääni kuulostaa siltä kuin joku puhaltaisi pulloon ja se saattaa kuulua tyynellä säällä monen kilometrin päähän. Mikäli tornilla malttaa odotella hissukseen, sieltä saattaa päästä näkemään läheltä ruovikon päällä lentelevän isokokoisen ruskosuohaukan, joka myös viihtyy Kalajärvellä.

Pyhäjärven tornille päästäkseen täytyy ajella Sumiaisista Rautionmäen ohi lähes Konneveden rajalle asti, kunnes käännytään opasteen ohjaamana Halttusentielle, josta viitta ohjaa peltojen välistä kohti rantaa lintutornille. Pitkospuut johtavat tornille, josta on avoin näkymä rantahetteiköille ja vesialueelle. Pyhäjärvelle kerääntyy etenkin muuttoaikoina runsaasti vesilintuja ja pesivään lajistoon kuuluu mm. useita kurkipareja. Järvi on laaja, joten myös vastarannalla Konneveden puolella on lintutorni.

Pyhäjärvi on matala ja osittain umpeenkasvanut. Sitä on kunnostettu vuosien mittaan ruoppaamalla. Nyt on käynnissä projekti, jossa järven valuma-aluetta kunnostetaan järveen päätyvien rehevöittävien ravinteiden määrän vähentämiseksi. Metsäojiin ja rannalle kaivetaan kosteikkoja, joihin valumavesien ravinteiset lietteet jäävät. Samalla ne voivat tarjota uusia elinympäristöjä kosteikoilla viihtyville eliöille ja rikastuttavat paikallista lajistoa. Toivottavasti järven tila kohenee ja tulevaisuudessakin saamme nauttia luonnon ja lintuelon tarkkailusta siellä.